Tänään sain luettua loppuun twilight-saagan kolmannen osan Epäilyksen. En kerro tässä mitään merkittäviä juonenkäänteitä, mainitsen vain, että oli tosi hyvä kirja! Itkin ja nauroin, suutuin ja raivosin Bellan mukana ja välillä jopa hänelle.. Kirja loppui nopeasti vaikka siinä olikin yli 500 sivua.

Koulussa liikunnassa oli luistelua ja oma luisteluni oli lähinnä pystyssäpysymistä (<- onko tuo edes sana?). Luistelua ei keretty harjoitelemaan kun heti lyötiin ringettemaila käteen, kypärä päähän ja joukkueliivi päälle. En pidä yhtään kyseisestä lajista, sillä.. no, se ei vain ole mun juttuni. Tunsin itseni tosi pökkelöksi poikien kanssa pelatessa, olin lähinnä vain pelin tiellä. Pari kertaa sain ringettekiekon hienosti mailaan ja sain syötettyä joukkuekaverilleni. Olen siitä ylpeä! Pääsin  Menin aina vaihtoon kun olin ollut muutaman minuutin kentällä. 

Tänään saa valvoa vähän pitempään, sillä huomenna menen vasta 20 yli kymmeneksi kouluun. Se johtuu siitä, etten ole valinnut(omaksi onnekseni) maantiedon lisäkurssia. Kerrankin hyppytunnit on heti ekoilla tunneilla. Ja vielä kaksoistunti! Kyllä lukiossa sentään jotain hyvääkin on.