Voiko ihminen enempää valittaa yhdestä asiasta kuin minä tänään? Oli taas ne kuuluisat tanssitunnit ja oikein ärsytti! Ensinäkin, lapsuudenystäväpojan(kauhea nimihirviö tiedän!) pari ei tullut, joten olisin voinut ihan hyvin tanssia hänen kanssaan.. Tosin oma parini ei osannut Wiener valssia, niin saimme siihen harjoitusta. Opettelimme myös uuden tanssin, joten ihan hyvä, että oma parini pääsi paikalle. Mutta hän on niiin huono tanssimaan! Oma parini pätee tanssiaskelissa, unohtaa kuviot ja niin edelleen..Tosi turhauttavaa, sillä minä osaan ne ihan hyvin(vaikka itse sanonkin). Teoriassa siis minä vien häntä, eikä hän minua.. Tosi prinsessamainen olo siis... Onneksi ihastukseni loi minuun katsekontaktin pari kertaa ja sain sillä lisäenergiaa. Välillä jossittelen, että jos olisin kysynyt jotain muuta ennen muuta tyttöä, niin hän tanssisi nyt kanssani. Tuo on kyllä ihan turhaa jauhamista, mutta sellaista se valittajan elämä aina on.
Kun kello vihdoinkin oli riittävästi, lähdin juoksujalkaa pyörälleni. Samaa aika oli myös tämä lapsuudenystäväihastukseni omalla pyörällään: nyt vain ilman tanssipariaan. En silti vieläkään saanut suutani auki, vaan lähdin äkkiä kotiin. Ja nyt harmittaa. En koskaan saa tilaisuutta kun olen tällainen ujo piimä!

Illalla olin taas pelaamassa jalkkista, tällä kertaa ulkona. Harkoissa oli vain kuusi tyyppiä, mutta ihan hyvät tunnin harkat saatiin aikaiseksi.

Vaikka tanssitunnit olikin pettymys, onneksi on yksi asia, joka kohentaa aina mielialaa: Suklaa! Sain pari suklaalevyä ja kohta olen vetänyt ensimmäisen. Tosin pian varmaan finnejä ilmestyy, joten täytyy syödä vähän vähemmän kerrallaan. Suklaanälkään on kuitenkin vaikeaa sanoa ei!